Keskustelu gastronomiasta ja ruokakulttuurista pyörii edelleen vahvasti Etelä-Suomen ja isompien kaupunkien ympärillä, vaikka hiljalleen muukin Suomi on hieman huomiota saanutkin. Helsinki, Turku ja Tampere paistattelevat otsikoissa, kun keskustellaan Suomen parhaista ravintoloista.
Onkin mielenkiintoista miten kahtiajakoista suomalainen ruokakeskustelu monesti on, ravintolat ja ruokakulttuuri erikseen. Maakunnissa on paljon hienoa, perinteistä paikallista ruokakulttuuria, mutta valitettavan vähän sitä arvostavaa ja tarjoavaa ravintolatoimintaa.
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana viettänyt paljon aikaa Lapin rajamailla Kuusamossa ja sen myötä päässyt tutustumaan alueen ruokaan ja ravintolatarjontaan varsin kattavasti. Kuusamon ja ehkäpä koko Koillismaan ravintolatarjontaa dominoi hiihtokeskus Ruka, jonka turistimäärät ovat luonnollisesti houkuttaneet myös paljon ravintola-alan toimijoita. Kuusamon keskusta sen sijaan on ollut pitkään karikatyyrisen ankea suomalainen maaseututaajama, jonka tarjonta ravintoloiden osalta on ollut melkoisen rajallinen, onneksi sentään yhtään ABC-liikenneasemaa ei Kuusamosta löydy. Tarjontaan on tulossa tämän vuoden aikana iso muutos.
The French Café, Kuusamo
Huhtikuussa Kuusamon keskustaan avattiin suomalais-ranskalaisen pariskunnan pitämä The French Café, joka nimensä mukaisesti on ranskalainen kahvila. Tilausta tällaiselle selvästi oli, sillä avajaispäivänä jono oli ulos asti ja myöhemminkin kahvila näytti olevan täynnä koko ajan. Leivonnaiset valmistetaan kaikki itse ja kahvivalikoima on sekin jotain muuta kuin lämpölevyllä lojunutta juhlamokkaa. Laatua, uskallusta, ennakkoluulottomuutta – se näkyy kaikessa, ja selvästi kuusamolainen asiakaskunta osaa tätä arvostaa.
Ravintoloiden 50 Parasta -listauksessakin mukana ollut posiolainen ravintola Tapio lopetti aiemmassa Posion lokaatiossaan loppuvuodesta, mutta avaa nyt uudelleen Kuusamon keskustassa. Uskallankin väittää, että Kuusamon keskustan ravintolatarjonta parantuu ainakin 100 prosentilla, sillä keittiömestarina Tapiossa toimiva posiolaistunut skotlantilainen Connor Layborne on tarjoillut herkullisia makuelämyksiä alueen raaka-aineita hyödyntäen jo vuosia, joten uskoisin saman tason jatkuvan myös Kuusamossa. Tapio avautuu ”pian”. Ikkunan takana jo kävin kurkistelemassa ja ravintolasali näytti varsin valmiilta.
Kuusamo on kala- ja poropitäjä ja se näkyy kaikessa. Paistettuja muikkuja ja poronkäristystä on tarjolla melkein joka paikassa, jopa huoltoaseman kuppilassa. Kuusamon vedet ovat maankuuluja muikustaan, siioistaan, harjuksistaan ja taimenesta. EU-komission alkuperäisnimityssuojattu Kitkan viisas -muikku on mielestäni yksi parhaista ruokabrändeistä Suomessa, joskin brändinä harmittavan alihyödynnetty, ja kuusamolaisen muikun mäti ”kitkan kulta” lienee parasta mitä rahalla saa. Tosin mäti connoisseurit väittävät, että viereisen Livojärven muikku ja mäti on vielä Kitkajärven muikkua herkullisempaa.
Harmittavan usein alueelta, joka on kuuluisa jostain ruokatuotteesta, on hämmentävän hankalaa löytää sitä alueen kaupoista tai ravintoloista. En muista missään olleen vaikeampaa löytää mansikkaa keskellä kesää kuin Suonenjoen torilta. Kuusamossa on asia onneksi toisin. Paikalliset kalastajat (ammattimaiset ja harrastajat) tarjoavat pyyntituoretta kalaa alueen Facebook-ryhmissä ja Kuusamon torilla, samoin marjoja, vihanneksia ja mitä milloinkin on käsillä, löytää tätä kautta. Erillistä lähiruoka REKO-ryhmää ei ole, eikä tarvitakaan, sillä etelässä vasta keksitty tapa jakaa ”saalista” yhteisön kesken on ollut koillismaalaisessa selkäytimessä aina. Myös alueen ruokakaupoissa paikallinen tarjonta näkyy ilahduttavan runsaana. Kalapaikoistaan kuusamolaiset sen sijaan ovat hyvin salamyhkäisiä, kuten Lapissa ollaan hillapaikoista.
Joitain vuosia sitten Rukalla toimi Kalakeidas-niminen ravintola, joka nimensä mukaisesti keskittyi vain paikalliseen kalaan. Valikoimassa oli luonnollisesti alueen jalokalaa, mutta myös muuta järvikalaa, jonka he itse kalastivat tai ostivat sopimuskalastajilta ja jota osattiin käsitellä sekä valmistaa taidokkaasti. Eräänlainen nimikkoannos oli kalaruletti, jossa koko pöytäseurueelle tuli valikoima erilaisista kotimaisista kaloista valmistettuja annoksia. Annoksen hauskuus piili siinä, ettei herkuttelijalle ennakkoon kerrottu mistä kaloista oli kyse, vaan syödessä piti arvata mistä kalasta mikäkin annos oli tehty. Tarjoilija kertoi oikeat vastaukset kun vati oli saatu tyhjennettyä. Harmittavasti ravintola sulki ovensa jossain 2015-16 paikkeilla.
Saunasuolaiset paikallisilla tuotteilla
Kesällä kävin Posion puolella Livojärven rannalla olevassa Hyvinvointialojen ammattiliiton JHL:n ylläpitämässä lomakeskus Livohkassa. Syynä vierailuun oli aiemmin näkemäni mainos torstain rantakalaillasta, joten muikkufanina ei tätä voinut jättää välistä. Sitä ennen oli hyvä tilaisuus retkeillä kirkasvetisen Livojärven ympäristön hienoissa maisemissa. Illansuussa rantaan ajoi vanha pariskunta pakettiautossa ja alkoi tottuneesti purkamaan autosta isoa muurinpohjapannua ja muikkulaatikoita,. Mukana touhusi myös innokas lapsenlapsi. Tarjolla oli heidän itsensä pyytämää Livojärven muikkua perinteisesti kunnolla voissa paistettuna. Myöhemmin kävi ilmi, että he myös valmistavat ja myyvät pyytämästään muikusta säilykkeitä sekä muikun mätiä. Talvella kävinkin ostamassa heiltä 4kg parasta muikun mätiä, mitä olen koskaan saanut.
Varmasti muuallakin maakunnissa on vastaavaa rikasta ruokakulttuuria hieman pinnan alla, mutta sen löytäminen vaatii joskusperehtyneisyyttä ja aikaa. Ehkä niiden esiin tuominen voi olla yksi lisä seuramme missioon suomalaisen ruokakulttuurin edistämisessä.
Harri Johansson
johtokunnan jäsen